Huomasin tänään ensimmäistä kertaa että valo ei ole vain
               mennyt pois
vaan talvi on myös oikeasti tullut.

Zumbalobaloo

Neljä vuotta sitten näin ostos-tv:llä mainoksen tanssivideoista, se muistutti mielestäni aerobicia hyvällä asenteella. Ohitin kuitenkin asian pitäen niitä typerinä pyllynpyöritystunteina, ilman minkäänlaista koreografiaa.
Kun tein lähtöä edellisestä koulustani olin kiitollinen että opettajamme lisäsi zumbailut tunteihin vasta seuraaville vuosikurssilaisille.

"Lets Zumba!"
huutaa ystäväni keskellä katua minulle. Ja tällä kutsuhuudolla minun pitäisi hypätä kattoon ajatellessani sitä liskotanssia. Liskotanssi kuulostaa itse asiassa paremmalta kuin zumba.
Keski-ikäisiä naisia rivissä kuin armeijapoijjat, heiluttamassa allejaan ja maggaroitaan,
oliko minun tarkoitus nauttia hyvästä meiningistä?

Istun KY:llä, Rovaniemen kuuluisassa kahvila kauppayhtiössä ja siemailen teetä.
Olen käännettävissä, kun perustelut vaihtuvaat pariin lauseeseen 'eka naurattaa ja sit lopussa huomaa et on ihan hiestä märkä'.
TUO kuulosti paremmalta.

Entä koreografiton hihhulointi? Olen pitänyt lajia ala-arvoisena ilman ainoitakaan kunnon askelsarjoja ja liikeradan tarkkuuksia. Tahditon hyppiminen ei kiinnosta.
'se on semmonen laji jossa on vain tarkotus heilua ja pitää hauskaa'

Olen ollut joskus kova liikunnan harrastaja; jalkapalloa, balettia, uimista, tanssia, sulkapalloa, tennistä, hiihtoa.
Viimeisimpänä vähän nyrkkeilyä. Otan lajin aina vakavasti ja petyn helposti jos en pääse tavoitteeseen, olen vihainen itselleni ja mietin miksen pärjännyt vaaditusti.
Olen vaativa itselleni kun ryhdyn toimeen.
Keskiverto ei kelpaa.

Tällä hetkellä jolloin keskittyminen pitäisi olla muualla kuin harrastuksissa (koulussa).
Mietin minkä lajin valitsisin.
Olen jo jonkin aikaa ollut ilman mitään ja se, sanotaanko, että näkyy.
Stressiä pukkaa.
Olisi ehkä parempi keskittyä rentoon ja hauskaan lajiin. Ennemmin kuin suorituspohjaiseen ja aggressiiviseen lihasten kuntoutukseen.

Okei.. pitää hauskaa.
Lähetän viestin varsin pääpainuksissa kulkevalle ystävälleni joka viettää päivänsä pitkälle vällyjen välissä. Jos hän hakee tunnit niin minä sitten keikuta sitä lantiota. Olkoon sitten niin.
Ja kokeilluttahan ei laiteta, vai?

La klo 12.00 nelonen

Lauantain lastenohjelmat - pelastavat myrkyllisimmänkin aamuni.

Kierrossa tabu

Mielipide

Selaillessa feissaria, kirjaa, naamasivuja; miksi ikinä facebookia nimitetäänkään, saa selville mitä ihmiset puuhailevat. He tekevät päivityksiä joissa ilmaisevat, joskus mitä parhaimmalla sanavalinnalla mitä on tapahtunut tai sattunut heille lähiaikoina. Hauskimmista päivityksistä voi heittää vitsiä vielä pitkään.
Kaikki päivitykset eivät kuitenkaan hivele silmää. Näistä päällimmäisimpänä on silmään osunut tyttökaverien menkka-päivitykset. 'Ne on täällä taas' ja 'saipa sitä tälle kyrpiintymiselle vielä syynkin' -päivitykset jakavat tietoa jota kanssaihminen ei halua välttämättä tietää.
Nykypäivänä omista asioista puhuminen on normaalia, salailua ei enää harrasteta niin kuin ennen jolloin isoäidiltäkin kiellettiin seksivalistus. Mutta missä välissä on sitten aika hillitä kieltään.
Naistenilloissa puhutaan läpi ensimmäiset seksikokemukset, miesten pokeri-illassa keskustellaan kiivaasti eilisestä pelistä, aina voi kuitenkin väärä asia hypätä sammakkona ulos.

Nämä naiset jotka ilmoittavat kuukautiskiertonsa tolasta saavat minut miettimään, onko kyseessä hurvittelu. Uskallus sanoa jotain, mikä ei istukkaan yleisen käyttäytymisen malliin.
Tabu, joka rikotaan.
Tämä sukupolvi kuten aina edellinen ja sitä edellinen on rikkonut roimasti edellisen sukupolven eliniän laatimia ja noudattamia tabuja, onko nyt tullut aika rikkoa tämä naisten ja miesten sukupuoliroolien välinen eroavaisuus, toisin sanoen, paljastaa se miehillekkin mitä naisen elämään kuuluu.

Olen itse rikkonut monta tabua elämäni aikana, aivan varmasti.
Minussa kuitenkin asuu vanhoillinen puoli jonka mielestä kaikella on rajansa.
Se tieto, mitä joku vuotaa (tai jonkun alapää vuotaa) ei tarvi kaikkien muidenkin ilmiantaa.
   Jokaisella naisella on kuukautiskierto, menkat, puolukkapäivät (poikkeustapauksia lukuunottamatta)
ja jokainen tietää sen. Ellei ole mennyt luikkimaan pois vääriltä ala- ja yläasteen tunneilta joina tärkein opetus annetaan.

Keskustelin asiasta parin ystäväni kanssa ja tämä naisten tapa ei saanut hyväksyntäänsä.
Neidit, pöksyt ja facebook eri lokeroihin kiitos!
Eiväthän miehetkään paljasta pituuksiaan -  ne saa nähdä sitten ajallaan.

Beginning

Herään 17.37 sunnuntaina.
Aika aloittaa jotain. En ole vielä päättäny mitä, mutta ehkä löydän sen pian. Tai kohta.

Selaan sivuja; ne vaihtuvat kilpatanssipuvuista muinaisuskontoa koskeviin tiedon pisaroita sisältäviin lauseisiin. Sukkamielen kohdalla löydän jo unohtuneen blogaajan, hänen kirjoituksensa saa minut heräämään. Tai ehkä vain kuvittelemaan.
Luon blogin.
         -
Ei se ole vaikeaa.