"It takes up to 40 dumb animals to make a fur coat, but only one to wear it."

Ne Luupäät

Sarjakuvaa lapsuudestani, jota juutuin hetkeksi, pieneksi lukemaan tänään kesken kirjoituksiin lukemisen.
Neuropsykologia jäi hetkeksi nostalgialle toiseksi.

Luupäät on Jeff Smithin käsikirjoittama ja piirtämä, kolmeen trilogiaan jaettu laaja sarjakuvateos. Sarjan on julkaissut suomeksi kokonaisuudessaan vuosina 1994–2004.

(http://poistyopoydalta.blogspot.com/2010/04/luupaa-luupaiden-lukijana.html)

Minä & kirjasto

Meidän suhteemme on aina ollut sulava.
Tietenkin alussa oli epäröintiä ja kömpelyyttä, jokainen tapaaminen oli pieni seikkailu.

Hyllyjen välistä ystäväni ohjasivat minut useaan otteeseen ”heppakirjojen” ääreen. Se tuntui aluksi oudolta ja kömpelöltä verrattuna tuttuihin lastenkirjoihin joita en löytänyt näistä korkeista hyllyistä jotka langettivat pitkät varjot. Hiljaisuuskin oli kolkko.
Nielin kuitenkin nopeasti pelkoni, uskaltauduin avaamaan yhden pitkäveteisistä tyttökirjoista. Pian kädessä kuitenkin komeili jo Merja Jalon kirja.
Neiti Etsivistä en koskaan pitänyt, kuin olisi yritetty laittaa naista James Bondin osaan, paitsi että sen lisäksi että päähenkilö oli naiivi ja siveä, hän oli myös varmasti tavallisen tylsä.
Muistan erään harmaatukkaisen tytön joka rakasti niitä, voi olla että hän vaikutti kuvaani, en minä halunnut olla harmaa, pieni hiiri vaan rohkea sankaritar!

Muistan, kun kerran kävellessäni hyllyjen lomassa, ristiin rastiin löytääkseni jotain uutta ja hieman erillaista.
En ollut vieläkään oppinut, saati tottunut, hakemaan teoksia. Kuljin umpimähkään ja luin vain kyljissä olevia luokittelu kirjaimia.
Käteeni sattui kirja jonka kyljessä oli kirjaimet HÄR, se oli ensimmäinen kosketukseni tulevaisuuden lempikirjailijani kirjaan. Kun katson kantta siinä on tumma hahmo, joka ei näyttänyt lainkaan toivottavalta, ruma, märehtivä härkä.
Siellä, salaa hämyisten hyllyjen välissä raotin kuitenkin kirjaa. Vartin kuluttua heräsin jonkun ohikulkija askeleisiin, poskeni olivat punaiset ja siniset silmäni, jos tarkkaan katsoi ehkä vähemmän siniset kuin aikaisemmin.
Kiiruhdin juoksujalkaa pois kirjastosta. Kirja jäi hyllyyn enkä enää löytänyt sitä vaikka yritin.
(Vai yritinkö?)

Tästä alkoi seikkailuni.. romaanien maailmaan.
Ystäväni johdatti minut kirjaston perällä olleeseen fantasia nurkkaukseen, sinne me jäimme pariksi vuodeksi.
Hän luki Harry Potteria ja Don Rosaa, minä paria skifisarjaa. Ostimme makuunista isot, korkeintaan kolmen euron pussit ja söimme niitä salaa kirjaston tädeiltä.
Ystäväni nukahti illasta ja hänen tuuheiden hiustensa lomasta näin lukea aina pari riviä hänenkin kirjaansa.

Minun ja kirjaston tie on ollut risteämätön kuin vanhin ystävyys.
Kun astelin taas pari viikkoa sitten sisään tuttuun rakennukseen. Olin juuri maksanut velkani.
Kirjaston karhut ovat minulle aina olleet kuin kaverin syytöksiä tekemisistäni ja nyt tuntui kuin kaikki  syytökset ja vihat olisi pois pyyhitty. Aivan kuin olisin juuri saanut ison ja lämpimän halin tai kiitoksen. Merkki otsassani oli kadonnut.
     Se lisäksi että lainani ovat usein 2 viikkoa myöhässä on myös ystäväni onnittelukortti.
Minä olen se, joka on myöhässä. Minä olen se joka pyytää lainaa, pelaa tuurilla.
Enpä ole nauttinut yhteisestä ajasta aikoihin ja antanut huomiota.
Se jos mikä kuuluu ystävyyteen. Olen siis velkaa.
En ole viimeaikoina ollut kovinkaan hyvä ystävä.

Olisiko siis korkea aika hoitaa suhteita kuntoon, niin kuin olen hoitanut välini jo yhden vanhan ystävän kanssa.
Ottaa kirja kauniiseen käteen.
Kun ei olla enää outoja, ei kömpelöitä vaan sulavia.
Ei tarvitse enää hortoilla, tietämättä mitä etsiä.
Aika pysähtyä nauttimaan suhteen antimista ja löytää aina lisää,
uusia makeita juonenkäänteitä.
Mennä rohkeasti sille seuraavalle (aikuisten)hyllylle.

...

se tulee yhteen ja pilkku kans

Kuten ehkä huomaatte, olen maailman huonoin pilkunviilaaja.

teen jatkuvasti kirjoitus virheitä

en jaksa muokata kuvia koskaan täydellisyyteen asti

kuvat eivät ole omiani

en kirjoita paljoakaan

mutta onhan se inhimillistä, nehän ovat vain sanoja

-

Un1

Isäni lähti eilen Etelä-Amerikkaan, tarkoituksenaan saada koulutusta ulkomailla työskentelemisestä.
Hän on aina rakastanut ulkomailla oloa, se saa hänet tuntemaan kai itsensä rohkeaksi ja eläväksi.
Eilen hän laittoi minulle viestiä välipysäkistään Madridista. Tekstiviesteilimme säästä, kuinka siellä oli sateista +9 astetta ja täällä aurinkoista -17.
Hän kertoi ikävöivänsä kotia jo nyt ja lupasi ottaa kuvia minulle hiekkarannasta. Se herätti minussa paljon tunteita, hellyin ihan.

Yöllä näin unta että hän seisoi oveni takana, kyseli arkipäiväisiä asioita. Änkyttäen, ihmeissäni kysyin mitä hän täällä tekee, minähän lähetin hänelle viestiäkin ja hän kertoi olleensa jo poissa. Tuijotin häntä hölmistyneenä, kun hän totesi ettei ole vielä lähtenytkää.
Kenelle olin laittanut viestiä? Puhelin näytti viestistä numeron, muttei lähettäjää.
Kenen numero tämä on? Olin ollut aivan varma että se oli isäni.
.
.

La - su

Tänään olen SMG:n Onnellinen Nainen, kliseistä.
Jotkut asiat tekevät niin paljon onnellisemmaksi kuin sänkykaveri koskaan.

 - Kaakaon jumala Quetzalcoatl

Minulla on päällä miehen paita.
Se kuulostaa paljon paremmalta, kuin se että minulla on päällä veljeni paita. Joka ei ole edes mies.

-

Monkies

 Oulu 187, laatikkoviini, naurua, musiikkia kännykän kaijuttimesta, käytetään tori baarin vessaa niin ettei henkilökunta huomaa - esitetään maksavia asiakkaita.
 Tuli kaksi saksalaista lisää, melkein kaikki muut tutut puhuvat saksaa paitsi minä huonosti ja kaksi kaupunkilaista ystävääni eivät lainkaan. Me nauretaan ja vitsaillaan(irvaillaan) huonolla englannilla, hikoillaan auringossa ja täristään varjossa.

 "see no evil, hear no evil, speak no evil"

                                          Muistoja loistavalta kesältä.
.
.

Aamuja

Juon kahvini miten sattuu,
mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Pidän miehistä joilla on järkeä
ja niistä joita katsotaan kadulla

Osaan laulaa kuin enkeli
ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla

Mitä tahansa minusta odotat,
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan

Jos olisin tässä pidempään,
saattaisin pitääkin sinusta
tai sitten kyllästyisin
tutkivaan katseeseesi

Jos painaisit selkäni seinää vasten
voisin huokaista
tai kääntää nauraen
kasvosi kauemmaksi

Mitä tahansa minusta odotat
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan

Sinä puhut paljon
näin varhaiseksi aamuksi
Osaan kuunnella tarkasti
mutta muistini on kelvoton

Saatan soittaa huomenna,
kysyä haluaisitko nähdä
Tahdotko suudella
kaulaani porttikäytävässä

Tai sitten keitän muina naisina
kahvia ja unohdan
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana,
juon sen miten sattuu

Mitä tahansa minusta odotat
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan

Osaan laulaa kuin enkeli
ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla

On tunnelmallista omistaa lauluja ihmisille, tämän laulun ehkä omistaisin miehelle.

Se olisi ollut sopiva ennen.

-

In years i haven't enjoy parties

now I have

and it feels relief.

There is allways time for Gilbert Grape

Kehitys niin vaativa et jäädään jälkeen,
pitäs tulevaisuuden suunnitelmien sävelet olla selvät lapsena jo.
Kehitys vaatii menestystä,
kärsii väkisin tasapaino.

Käskee nostaa vettä kuivuneesta kaivosta,
älä mua mainoksillas painosta..

-

-

Raappana

Make Art not War

Runo


Hiukset on ihmiselle annettu
jotta hän nostaisi itsensä
niistä taivaisiin
Rohkeimmat meistä
pelkäävät ainoastaan
sitä päivää
jolloin eivät uskalla
olla itseään suurempia

- Tommy Taberman, Passionata, 2001

Runo jonka kirjoitin ystäväni yo-korttiin, hänen muistaakseen. olla se mitä on.

Ruotsalaista sarjakuvaa

http://piparnakkeli.lammaszine.fi/2010/12/16/martin-kellerman-rocky/

Hulvatonta sarjakuvaa ruotsalaiselta sarjakuvapiirtäjältä Martin Kellermanilta, Rocky!
Helsinkiläisten 'poikamiesten' elämään on helppo samaistua; juomista, naisia, asuntoja ja töitä.
Suosittelen kaikille huumorin omaajille!

- satunnainen löytö