Juhlakesä

Yo-juhlat,
rippijuhlat,
häät vielä puuttuisi ja kesän jokaiset aiheelliset juhlat olisi kierretty.
Häät ovat mielestäni ehdottomasti paras juhla kaikista, ei edes kastejuhla tai kavereiden yo-juhlissa kiertely vedä sille vertoja! Kai olen romantikko. Lempeä tunnelma saa minut paremmalle mielelle kuin yksikään rellestys kavereiden kanssa.
Lisäksi kahdella muulla serkullani on ollut rippijuhlat joihin en päässyt.

Ainoat juhlat kesänä ovat enää veljeni rippijuhlat N.2 (toiselle puolelle sukua - joka ei jaksa reissata, mutta on vieraanvaraisempi).
Sanojen mukaan on tulossa jotain grillijuhlamaista. Parhaat juhlat siis ikinä.
Siis yhtäkuin Valvomon mikä kesä!.
Ja serkkunen antoi vanhan ruokapöytänsäkkin minulle, voi iloa.

Toisaalta olen surumielinen ja hämmentynyt. Kauan odottamaani yhteydenottoa ei ole tullut yhdeltä suunnalta.
..mutta kuka lohduttaisi nyytiä?

Päivän kysymys: Miten punaviinin saa irti pöytäliinasta?
Vastaus: Suolalla, se imee viinin värin.

Dad

Herään kahdeltatoista ja mietin missä isäni mahtaa olla tällä hetkellä.
Mietin hänen merkityksensä kasvua minulle kesän aikana.
Hän on ollut parasta seuraa minulle.
Hänen kanssaan on voinut puhua kaikkia aitoja ja koskettavia asioita.
En koe että kukaan olisi ollut minulle tänä kesänä yhtä ystävällinen.
Ja hän on aito, itse olen sitä liian harvoin, nauran liian usein vaikkei minulla olekkaan hauskaa.
En tiedä miksi, kai se on ylenpalttista miellyttämisen halua.

Minulla on kaikki hyvin näennäisesti; on tulossa muutto upeaan uuteen asuntoon, ystäviä muuttamassa paikkakunnalle, itsenäistyn ja parhaassa tapauksessa siirryn sohvaperunasta vielä urheilun puolelle.
Toisaalta; minulla on rakoileva ihmissuhde, pelkään montaa asiaa tulevaisuudesta, en tiedä suhdetilannettani ja olen pysähtynyt, omasta mielestäni. Tunnen oloni turvattomaksi.

Isäni on saanut tuntemaan oloni taas turvalliseksi ja innostuneemmaksi.
Voin olla häneen yhteyksissä millon vain, vaikka samalla kun katson häntä pelkään että hän vielä kaatuu työnsä alle. Isä on kuitenkin kestävä, vuodet ovat tehneet hänestä sisukkaan.
Vaikka hänen otsansa onkin rypyssä ja kasvot jähmettyneet, hän silti jaksaa kuunnella tarinani. Olen hänelle hyvin kiitollinen.
Toivon, että voisimme joka päivä olla yhteyksissä ja tukea toisiamme, niinkuin hän on tukenut minua.

Kello on viisi ja minä nousen vihdoin sängystä, tästä isä ei olisi ylpeä. Ups.

Vanha kämppä

Pieni asunto, suuri sänky. Pieni keittiö, suuri ikkuna. Puhtaat hiukset, likainen iho. Kuuma asunto ja kylmät varpaat. Itse asiassa tukehduttava asunto, aivan kuin rintaan painettaisiin mutta happi ei täytä keuhkoja. Hetken päästä alkaa väsyttää, henkeä haukkoo, mutta samalla leuka painuu alas. Tuskaista vääntelehtimistä lakanoissa. Vaikka kuinka rauhoittuisi ja pysyisi paikoillaan, tuntuu kuin iho jatkaisi vain vedenluovutustaan. Vesilasi sängyn vieressä on tyhjä.

Paksua verhoa raottaa, kirkas energia säntää huoneeseen, ensin levottomana kuin ei voisi pysyä paikoillaan, mutta lopulta rauhallinen, apaattinen. Energian mukana tulee kuumuus. Missä, ilmaa! Ikkunan avainta ei löydy mistään, kumartuessa tekee mieli vain lysähtää. Hikipisarat  tipahtavat lattialle otsalta ja jalka astuu niihin.

Se on tv:n takana! Tipahtanut sinne, vahingossa. Avaimen paikalleen saanti tuntuu kestävän ikuisuuden.
Ilmaa.