Tajuan itseni huutavan kaverilleni keskustan kahvilassa
Miten voi olla, ettei hän ollenkaan ymmärrä tuskaani?
Kaverini joka valmistui viime keväänä katsoo minua hieman huvittuneena ja yrittää kätkeä sitä niin hyvin kuin
vain voi. Tämä ystävä jota olen itse niin tarkasti kuunnellut toteaa vain "ehkä sun pitäs nyt miettiä mitkä on ne elämän tärkeimmät 9 viikkoa".
Ylioppilaskokeiden lähestyminen on opiskelijan stressaavinta aikaa. Pitäisi lukea, käydä koulua ja vielä lukea.
Suoraan sanottuna, minä en ole lukenut. "en minäkään lukenut, viimeisenä iltana kertasin", ei lohduta.
Näinä aikoina saa kuulla kaikkea hullua mitä ihmiset ovat paineen alla tehneetkään,
M:n oppilas valittaa ettei läpäise kokeita, C:n oppilaat ottavat rennosti ja nostavat jalat pöydälle - kyllä se läpi menee - L:n oppilaat lukevat järjestelmällisesti ja lopettavat asuntonsa ulkopuolisen elämän täysin.
'Kun syön mandariineja lukiessani niin muistan sitten samat asiat kokeessa kun syön mandariiniani',
'aikatauluni on, että aloitan lukemisen aina kello kuusi. Aamulla ja illalla'.
Hulluudella ei ole rajaa kun stressissä mataa?
Minä otan alamäkeä, laskualustanani on kylläkin muovisäkki sillä meno on hidasta, tukalaa ja alas tulee kuitenkin varmasti sillä säkin päältä on vaikea nousta ja parhaassa tapauksessa siihen saattaa ylöspäästessäänkin liukastua, lentää naamalleen.
"Pitäisikö jättää mäenlasku?" tajuan ,vaikka olen varmasti jo puolessa välissä.
Kuraattori taputtaa minua selkään; "Jos tehdään sulle vain semmoinen realistinen lukusuunnitelma, kun tuo edellinen ei oikein toteutunut".
Mietimme ihan alusta. En voi kylliksi kiittää häntä.
Katson ystävääni josta on vasta tullut siskonsa ja tämän vaimon pojan onnellinen kummitäti.
Perheen luona, sunnuntai-iltana nauran itseni väsyksiin pelatessamme serkkujen kanssa lautapelejä,
veljeni kinastelevat takana ja kohta on suklaalevite leivänpäältä jonkun paidalla.
Istuessani alas katson vanhempieni hääkuvaa ja hiljennyn.
Illalla makaan veljeni makuuhuoneen lattialla ja juttelen hänen kanssaan lukemastamme kirjasta.
Letitän äidin hiukset ja autan häntä uuden World 2007:n käytössä, hän on kiitollinen
että saa työnsä valmiiksi.
Laitan pyykkejä vielä yön hämärässä ja nukahdan hymyillen. Sarjakuvakirja naamallani.
Mitkä ovat elämän tärkeimmät 9 viikkoa?
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti